Catherine Arley ja leimaamisen vaikeus

Päätin antaa tuolle hololakalle toisen tilaisuuden, sillä en sitten lopulta voinutkaan siitä luopua. Sairaus se kai tämäkin on, vaikka lakka ei miellytä silmää ei sitä voi poiskaan antaa. Siispä tämä holo ei nyt ole yksinään koko kynnellä, vaan koetin käyttää sitä liukuvärjäämiseen. Pohjalle pääsi kerran ennen kokeilemani Color Clubin Feel the Beat.

Tämä on kiva lakka, tosin se ei kauhean hyvin peitä. Lakkaa on tässä vaiheessa kaksi kerrosta ja se kuultaa kyllä läpi. Arvelin kuitenkin, että liukuvärjäys peittäisi mahdolliset läpinäkyvät kohdat.

Ja tähän liukuvärjäykseenhän tämä Catherine Arleyn 800 sopi ihan mainiosti. Olen varmaan outo tai jotain, mutta tämä yhdistelmä saa kyllä tuijottelemaan kynsiä. Eli erittäin onnistunut yhdistelmä siis!

Tässä sitten vaihteeksi kuvaa oikeasta kädestä. Leimaaminen nimittäin osoittauti tänään taas mahdottomaksi tehtäväksi. Eli leimat on vinossa. Eikä sillä tietenkään ole mitään tekemistä sen asian kanssa, että kuvassa on oikea käsi. Eikä varsinkaan sillä, että vasemman käden leimat on vielä enemmän vinossa ja miten sattuu. Niin lyhyt se ihmisen muisti on. Ei siitä nyt nin kauan ole kun vannoin tästä lähtien leimaavani vaan kuvioita, joilla ei ole kauheasti väliä onko ne suorassa vai ei.

Tässä taas käytetyt aineet. Leimauslaatta ei hirveästi tässä erotu, en tiedä oikein mistä on kotoisin (Ebayn kautta Kiinasta), mutta laatassa on numero B29. Yllättävän hyvin se toimi, kunhan muisti ensin poistaa sen läpinäkyvän ja täysin huomaamattoman muovikalvon siitä pinnalta. Minkä tietysti heti osasin tehdä enkä yhtään kironnut surkeita kiinalaisia laattoja.

Lopputulos on kuitenkin jokseenkin siedettävä. Näillä nyt ainakin mennään päivä tai muutama. Huomenna pitäisi mennä pitkästä aikaa koulun penkille. Voi siis olla ettei ole enää ihan niin paljoa aikaa laittaa kynsiä, mutta tuskin tämä lakkaaminen tähän loppuu. Vastahan se alkoi.