Catherine Arley ja leimaamisen vaikeus

Päätin antaa tuolle hololakalle toisen tilaisuuden, sillä en sitten lopulta voinutkaan siitä luopua. Sairaus se kai tämäkin on, vaikka lakka ei miellytä silmää ei sitä voi poiskaan antaa. Siispä tämä holo ei nyt ole yksinään koko kynnellä, vaan koetin käyttää sitä liukuvärjäämiseen. Pohjalle pääsi kerran ennen kokeilemani Color Clubin Feel the Beat.

Tämä on kiva lakka, tosin se ei kauhean hyvin peitä. Lakkaa on tässä vaiheessa kaksi kerrosta ja se kuultaa kyllä läpi. Arvelin kuitenkin, että liukuvärjäys peittäisi mahdolliset läpinäkyvät kohdat.

Ja tähän liukuvärjäykseenhän tämä Catherine Arleyn 800 sopi ihan mainiosti. Olen varmaan outo tai jotain, mutta tämä yhdistelmä saa kyllä tuijottelemaan kynsiä. Eli erittäin onnistunut yhdistelmä siis!

Tässä sitten vaihteeksi kuvaa oikeasta kädestä. Leimaaminen nimittäin osoittauti tänään taas mahdottomaksi tehtäväksi. Eli leimat on vinossa. Eikä sillä tietenkään ole mitään tekemistä sen asian kanssa, että kuvassa on oikea käsi. Eikä varsinkaan sillä, että vasemman käden leimat on vielä enemmän vinossa ja miten sattuu. Niin lyhyt se ihmisen muisti on. Ei siitä nyt nin kauan ole kun vannoin tästä lähtien leimaavani vaan kuvioita, joilla ei ole kauheasti väliä onko ne suorassa vai ei.

Tässä taas käytetyt aineet. Leimauslaatta ei hirveästi tässä erotu, en tiedä oikein mistä on kotoisin (Ebayn kautta Kiinasta), mutta laatassa on numero B29. Yllättävän hyvin se toimi, kunhan muisti ensin poistaa sen läpinäkyvän ja täysin huomaamattoman muovikalvon siitä pinnalta. Minkä tietysti heti osasin tehdä enkä yhtään kironnut surkeita kiinalaisia laattoja.

Lopputulos on kuitenkin jokseenkin siedettävä. Näillä nyt ainakin mennään päivä tai muutama. Huomenna pitäisi mennä pitkästä aikaa koulun penkille. Voi siis olla ettei ole enää ihan niin paljoa aikaa laittaa kynsiä, mutta tuskin tämä lakkaaminen tähän loppuu. Vastahan se alkoi.

Missäs ne juhlat on?

Pakko oli viimein luopua noista edellisistä lakkauksista, kun palaset alkoivat tippua. Muuten olisin varmaan pitänyt niitä vaikka kuinka kauan! Leffa oli kyllä ihan uskomattoman hauska, suosittelen kyllä menemään katsomaan. Siis jos joku ei vielä ole kartalla, kysessä on tietenkin Iron Sky.

Tällä kertaa en jaksanut alkaa taiteilemaan sen kummemmin. Onneksi Gelt Me to the Party ei pahemmin koristeita kaipaakaan.

Itse pidän väristä kovasti, se on lähinnä metallinen messinki. Ilmeisesti nämä metallilakat vaan on mun mieleen :) Nimettömässä ja peukussa on muutama pisaran muotoinen strassi.

Hirveästi tästä en nyt muuta osaa sanoa. Värilakkaa on kynnellä kaksi kerrosta, eli ihan hyvin tämä peittää.

Aika pienellä lakkamäärälläkin tässä on siis pärjätty, toisin kuin viimes. Ehkäpä seuraavaksi taas jaksaa tehdä jotain vähän monimutkaisempaa. Ainakin pääsiäiseksi pitäisi jotain kehittää, värivalikoimastani ei vaan hirrveesti löydy noita hentoja keväisiä värejä.

Pilven reunalla

Piti sitten kokeilla jotain helpompaa. Ja yksinkertaisempaa. Nyt ei ole leimat sitten vinossa! Kynnen päällä on pilviä, joita onneksi ei taivaalla tällä hetkellä ole. Eilinen vesisade oli ihan tarpeeksi masentavaa.

Olisi ihan alusta asti pitänyt vaan noudattaa vanhaa kunnon KISS-periaatetta. Tämä taitaa olla onnistunein yritelmä tähän mennessä. Ja kannattaa joskus jutella kaverin kanssa lakkaamisesta ja varsinkin lakkauksen siistimisestä eikä vaan yksinään hakata päätä seinään. Ja ajatella että en mää ikinä opi.

Yllä olevassa kuvassahan se ei näy, mutta toi kynnellä keskimmäisenä oleva lakka kimmeltää oikein kivasti (vaikka onkin tosi pinkki!). Päätinpä siis pistää tänne vielä tarkoituksella epäselvän kuvan, josta kuitenkin näkee että on siinä sitä kimallettakin!

Luulin, etten pitäisi näistä väreistä, mutta ei ne nyt sitten kynnellä olekaan ihan hassuja. Nämä kolme väriä valikoituivat sen takia, että löysin kun löysinkin itseltäni useammankin käyttämättömän lakan. Vaikka ihan tuntui siltä, että eihän mulla mitään ole. Ja koskapa ilmeisesti on tapana esitellä että mitä ihmettä siellä kynnellä onkaan, tässä kuva siitäkin:

Eli mitkään kalliit lakat ei ole kyseessä, Mavalaa ja Flormaria. Siksi kai nämä jäikin niin silmän varjoon. Ja kun pinkki ei nyt vaan tosiaankaan ole lempiväri. Nyt sitten vain uutta inspiraatiota odotellessa. Ja pakettia jenkeistä. Kivat kaverit Transdesignilla olivat pistäneet paketin maanantaina postiin, joten se voisi vaikka olla maanantaina täällä.