Myöhässä, taas kerran

Sitä kun käy hitaalla nykyään, niin sitä käy hitaalla. Vappukynnet tuli tehtyä valmiiksi vapunpäivän iltana. Ja hetkipä siitä vapusta jo on, mutta tässäpä nämä nyt kuitenkin.

Inspiraatiota guugletellessani näytti sille, että lähes poikkeuksetta kaikki olivat päätyneet hyvinkin värikkäisiin toteutuksiin. Itse päätin lähestyä asiaa jokseenkin toisesta näkökulmasta ja miettiä opiskelijawappuja, joita tuli kuitenkin useampia vietettyä. Jokseenkin itsestäänselvästi pohjat lakattiin Ginan valkoisella. Vaikka oikeastaan tämä on ihan liian puhtaanvalkoinen. Mutta tuota aitoa lakin ajan patinoimaa väriä on erittäin mahdotonta kopioida, joten mennään mistä aita on matalin.

Tähän sitten vedettiin lipat Liquid Leatherilla. Oikeastaan oli aika hauska ranskis ihan sellaisenaan :) Mutta jotain koristetta piti saada, joten keskisormeen leimat laatasta QA95. Noin viidennensadannen yrityksen jälkeen tosin. Mistä johtuen alkuperäinen suunnitelma sai jäädä ja keskisormi jäi ainoaksi leimatuksi kynneksi tällä kertaa.

Mutta periksihän ei anneta, vaan keksitään jotain muuta. Etusormi sai sitten kimalletta lakasta A England And The Moonbeams.. Tämähän siis tietenkin symboloi jotain kuplivaa, jota sain jopa itse nautittua pari päivää myöhässä käydessäni kaverilla kylässä. Kyllä on hidasta verrattuna niihin opiskeluaikoihin... Silloin aloitettiin viikkoa ennen se juhlinta ja se aika lailla loppui vapunpäivään. Tällä menolla ei kohta ehdi ollenkaan!

Viimeisenä päätin koristella vielä nimettömän kuviolla, jonka oikein arvanneiden kesken jaetaan 10 pistettä ja papukaijamerkki. Jotain holakkaa piti saada taas kerran. Maalina tällä kertaa A England Fonteyn. Ja taas kerran muistan sen, että miksi se käsinmaalaus on niin harvinaista tässä blogissa. No ihan vaan siksi että se on kamalan vaikeaa.

Jotenkin kuitenkin tämä lakkaus edustaa itselleni vappua paremmin kuin kovin värikäs lakkaus. 

Värityskirja

Kun oli kerrankin tuoreet geelilakkaukset alla, päätin ottaa käsittelyyn tämän vähemmän peittävän Essencen Pure Soul. 

Sen verran vähän tulee mitään ranskiksia tehtyä, että en nyt mene sanomaan onko tämä siihen lopen sopiva. Hieman oli vaikeuksia saada pinta tasaiseksi, siksi lakkaa on kuvassa kaksi kerrosta. Eihän se täysin peitä, mutta tässä lakkauksessa sen ei ollut tarkoituskaan sitä tehdä. Lakassa on sitä pientä hitulaa, joka ei näissäkään kuvissa näy mutta oli livenä kyllä ihan selkeä.

Kaksi keskimmäistä kynttä sai leimat laatasta MoYou pro collection -06. Näihin sitten pääsin kokeilemaan niitä omatekemiä lakkoja ja kyllähän ne ihan toimi. Jee, eipä tarvitse niihinkään rahojaan pistää. Pikkurilliin vielä hiekkapinta Essencen lakasta Hey, Nude! Essencen hiekkalakoilla kun ei juuri sitä yhtä kerrosta enempää kannata lakata jos meinaa sen hiekan tunnun säilyttää.

Ja koska glitteri tekee aina kaikesta parempaa, piti kukkakynnet vielä kuorruttaa China Glazen Wireless Holographic Top Coatilla. Ja mennä ulos ottamaan kuvia siinä toivossa, että se kimallus näkyisi kuvissakin. Ja pettyä.

En nyt vain osaa päättää että oliko tämä mielestäni onnistunut lakkaus vai ei. Onhan se ihan kiva. Mutta toisaalta taas ei. Jostain syystä lopputulos on vähän... valju, paremman sanan puutteessa.

Cerilloa, Cerilloa on pulloni minun

Joko otsikosta arvaat, mikä pätkä soi inhottavasti päässäni aina, kun ajattelen tätä lakkaa? Jos kellot ei soi, voi tämän korvamadon ottaa omakseen tuosta alta.

Tällä kertaa poikkeuksellisesti siis vuorossa ihan vaan pelkät swatchit lakasta. En vain kuollaksenikaan keksinyt näille mitään koristeluja. Eikä lakka sitä kyllä kaivannutkaan, oli pitkästä aikaa vaan todella kiva olla ihan pelkillä lakoilla.

Cerillos. Onnistuin jossain vaiheessa kehittämään hirvittävän pakkomielteen tähän lakkaan. Ja onnistuneesti tartutin sen vielä kaveriinkin :) Näin jossain kuvia lakasta eikä se sen jälkeen jättänyt minua rauhaan. Onneksi se sentään on nyt siirtynyt himotuslistalta omistuslistalle :D Mutta onhan siellä vielä monta lakkaa odottamassa ja saavat tosiaan odotella melkoisen pitkään. Saa nähdä, että josko sitten vaikka joululahjaksi itselleen pari ostais.

Ylempi kuva siis sisällä lamppujen valossa. Ja tämä alempi auringonvalossa. Ja voi sentään. Miksi sitä tuhlaa rajallista aikaansa tylsiin lakkoihin? Miksei aina voi olla Cerillos-päivä? Kunhan saan nuo viimeiset kokeilemattomat pois, taidan luvata itselleni että lakkaan vain ihanilla lakoilla!

Holokauden avaus

No joo. Alkaa pikkuhiljaa olemaan aika mielenkiintoisia nuo valinnat tuolla käyttämättömien joukossa. Lopputulos on aika mielenkiintoinen ettenpä jopa sanoisi, kun ottaa lähtökohdaksi purkissa kaikkein kauimmin odottaneey lakat, joka tässä tapauksessa oli sekä Catherine Arley 672 sekä Perfect Sand Lacquer S72.

Kolmanneksi kaveriksi nämä lakat sitten saivat Gina Tricot Power Pinkin. No joo. Mitähän tähän nyt sitten taas sanoisi. Jos vaikka sen, että en todellakaan tiedä miksi nämä kaikki kolme ovat kokoelmiini päätyneet. No, tuon oranssin voin ehkä jotenkin selittää, mutta nuo kaksi muuta...

Koko komeus kruunattiin vielä siirtokuvilla. Omaa silmääni tämä siirtokuva ei miellytä sitten yhtään, se on jotenkin uskomattoman... ruma. Se on kuitenkin joskus aikanaan päätynyt kokoelmiin jonkin XL-arkin matkassa, jossa on varmaan ollut jotain nätimpiä kuvia ne muut sitten. Mutta onpa nyt sitäkin kulmaa käytetty. Pahaksi onneksi kaksi siirtokuvaa ei vielä tee suurtakaan lovea siihen arkkiin.

Jos tästä nyt jotain positiivista yrittää keksiä, niin ainakin aurinko paistoi komeasti sinä päivänä kun näitä kuvasin. Joten yksikään kuva ei tällä kertaa ole lampun alla otettu vaan ihan pihalla. Joudu jo, kesä, tule sukkelaan!