Jostain sain taas päähäni, että ranskalainen manikyyri olisi kiva. No, onhan viime kerrasta jo aikaa, joten kokeillaanpa taas. Niin monessa blogissa on taas ollut mitä ihanamman näköisiä ranskiksia joita piti yrittää apinoida.
Ranskislakkavalikoimani on yhä edelleen täysin olematon, joten matkaan lähdettiin taas kerran Orly Angel Facella. Täysin peittävää jälkeä en tällä aikaan saanut vaan geelilakkauksen valkoiset kärjet kuultavat läpi. Mutta hei, tässähän ollaankin tekemässä sitä ranskista, joten sehän ei haittaa!
Tai niin ainakin tässä vaiheessa ajattelin. Eipä siis muuta kuin vähän normaalia kaarevampia tippitarroja kärkeen sitten vaan. Ja halusin nimenomaan värikkään kärjet, sillä sellaista ei vielä ollutkaan tullut kokeiltua. Eihän se silloin ehkä ihan tarkimman määritelmän mukaan oikea ranskis ole, mutta en antanut asian haitata. Värinä siis China Glaze Purple Panic. Hirveän ihana ja mukavan räikeä lakka. Joka oli vielä kynsille kokeilemattakin.
Niin. Olisi varmaan niitä tippitarroja valitessa pitänyt miettiä, että tuo valkoinen voisi edelleen paistaa läpi keskeltä. Vaan sepä ei enää sitten auttanut siinä vaiheessa kun lakat oli levitetty ja tarrat poistettu.
Tässä vaiheessa totesin, että eipä ole sitten yhtään minun näköiset kynnet tulossa. Periaatteessa ihan kiva yhdistelmä mutta kun silmä sanoo ei niin se nyt vaan on ei. Ei, ei ja ei.
Järkevämpi ihminen olisi varmaan tässä vaiheessa tarttunut kynsilakanpoistoainepulloon ja aloittanut alusta. Mutta en minä. Totesin, että jos ollaan jo näin kaukana mukavuusalueelta, miksi lopettaa nyt. Eipä siis muuta kuin ylisööttejä leimoja laatasta BM201 ihkupinkillä Admirella.
Niin. Varmaan nämä jonkun muun silmään ovat ihan kivat. Itselläni vaan on tämä valitettava pinkkivamma, joka estää kyseisen värin käytön. Tai ei varsinaisesti estä, mutta tekee siitä epämiellyttävää. Vaan eipä ollut aikaa vaihtaa näitä, joten jouduin vastentahtoiseen siedätyshoitoon useammaksi päiväksi. Jonkin verran silmä tietenkin tottui, mutta ei nämä hyvältä alkaneet näyttää...