Rantakunnossa

Pää otti ja kolisi tyhjyyttään taas kerran, joten päätin ottaa asiaan miehisen näkökulman. Lappasin kaikki käyttämättömät kynsilakkani pöydälle ja pyysin poikaa valitsemaan minulle lakan. Tosimies tietenkin valitsi tosimiesten värin, eli neonpinkin. Lisäksi sain sen käsityksen, että liukuväri olis tosi jees. Kokeilemattomissa lakoissa vaan ei ollut mitään sopivaa (= ihan niin kokeilevaa kynsitaidetta en ajatellut harrastaa). Kaivoin vähäistä pinkkivarastoani ja alimmaiseksi lakaksi päätyi lopulta Pink Candy.

Nämä Ginan trikoot ei edelleenkään oikein lämmitä, lakkaa oli taas kerran vaikeaa saada leviämään nätisti. Pistin sitten lopuksi muutaman tipan reilusti ohenninta, joten näkee sitten seuraavalla kerralla onko sillä mitään vaikutusta.

Tälle pohjalle sitten tehtiin liukuvärjäys China Glazen Pink Voltagella. Mikä on kyllä oikeasti ihanan värinen, vaikka pinkki ei todellakaan ole ikinä ollut minun värini. En voisi ikinä pitää tuota ylemmän kuvan lakkaa yksinään kynsillä, en vaan kestäisi katsella sitä. Mutta tämä neonväri on sitten ihan eri juttu :D

Tämä yhdistelmä kyllä menisi sitten jo vaikka tällaisena ihan helposti. Heti tuntuu, että kynsillä on ainakin kesä vaikkei se ulkona vielä ihan sille tunnukaan. Hirveän kylmää on ja vettä vaan sataa. Onneksi näiden katseleminen lämmittää jo kummasti!

Ja olimme pojan kanssa ihan samaa mieltä siitä, että näihin kynsiin ei voinut leimata mitään muuta.

Näillä nyt kelpaisi rannalla loikoilla. Heti tulee mieleen pitkät hiekkarannat ja sininen meri. Harmi vaan, että nämä pohjolan talvet eivät oikein suosi palmujen kasvua. Eikä Kalajoella vielä tarkene hiekalla makoilla.